World of Warcraftin pelaaminen hienoilla Outland-alueilla ja uusien tehtävien ja luolastojen suorittaminen: huippusiistiä!

World of Warcraftin pelaaminen myöhään yöhön niin että seuraava kouluaamuna ei pääse ylös sängystä: vähemmän siistiä.

Nykyisin usein toistuva silmäkipu: ei kivaa.

Vampyyrisarjan katselu poikakaverin kainalossa: oikein kivaa.

Banaanikärpästen invaasio kämpässä: ARGH!

Muhveli pitämässä seuraa kämpässä: ihanaista.

Depeche Moden keikkaliput hyllen reunalla: Jes!

Freelancer-verolomakkeen täyttäminen kaikkine liitteineen harjoitustehtävä: silkkaa tuskaa.
 

Mustikoita on paaaljon, samoin muita marjoja, kuten vadelmia. Olen enimmäkseen istuskellut kaupungissa, mutta välillä on olen metsäänkin päässyt. Antin kanssa ollaan käyty sienestämässä Raisiossa ja Piikkiössä. Usein sitä toivoisi että metsää olisi lähempänä, jotta pääsisi välillä tuulettamaan tunteita pois tietokoneiden luota. Töissä on paljon tekemistä, mutta eniten sappea kiehuttaa koulun animaatiprojekti, jonka viimeistely on tällä hetkellä lähes kokonaan vastuullani. Projektin tekeminen olisi muuten kivaa hommaa, mutta tekniikka aiheuttaa välillä vakavaa turhautumista. Mikään ei ole niin kamalaa, kuin tehdä tarkkaa työtä jumittavilla ja hidastelevilla softilla, ja animaation renderöinti on aivan oma painajaismainen lukunsa. Yhden pätkän renderöinti vie tuntikausia, ja mikään ei ole niin ikävää kuin löytää virheilmoitus koneelta koko aikaavievän prosessin jäljiltä. Jokainen pieleen mennyt rendaus tarkoitta isoa viivytystä projektiaikataulussa.  

Onneksi arkea lohduttavia seikkoja löytyy aina. Ram-Zet on julkaissut uutta materiaalia ja levy ilmestyy syyskuussa. On varmaan sanomattakin selvää, että olen aivan innoissani. Vielä kun tulisivat suomeen keikalle, pakahtuisin onneen. 

Kesä on kulunut yllättävän kovalla vauhdilla ja jotkin jutut ovat päässeet lipsahtamaan mielestä. Kysynkin nyt vähän myöhässä vanhalta mökkeilyporukalta, kiinnostaisiko mökkireissu vielä tänä kesänä?

Säät ovat olleet aivan kammottavat viimeaikoina. Alan jälleen muistaa, minkä takia talvi on suosikkivuodenaikani nykyisin. Olen tahmea ja kivuliaasti palanut ja täynnä hikinäppylöitä ja kämppäni on helteen ansiosta lämmennyt yli 30 asteeseen. Onneksi nyt viimepäivät ovat olleet viileämpiä ja sitä myötä mielialani korkeammalla.

Kuluneella viikolla tuli lämpömyrkytyksestä huolimatta puuhailtua kaikenlaista. Kävin katsomassa Coralinen, ja aivan loistava leffahan se oli. Hyvää stop motion -animaatiota, hyvä tunnelma ja hyvä tarina. Ainoa asia, joka jäi häiritsemään, oli elokuvan kolmiulotteisuus. Itse tykkään paljon enemmän kaksiulotteisesta kuvasta, sillä 3D-esityksista saa vain nenänvartensa kipeäksi epämukavien lasien takia ja ajoittain sumean näön. Silmät kun haluaisivat tarkentaa lähempänä olevaan kohteeseen, jota ei kuitenkaan ole olemassa. Lopputuloksena silmät eivät osaa katsoa oikein minnekään. 

Toisena elämyksenä pääsin viimeinkin kokeilemaan jotain, jota olen jo pitkään halunnut kokeilla: World of Warcraftia. Antti oli todella ihanainen ja osti minulle pelin synttärilahjaksi. Nyt juoksentelen örkkinä pitkin Azerothin maita ja mantuja. Jos siis katoan lähiaikoina mystisesti sosiaalisesta elämästä, tiedätte mitä on tapahtunut.

Toisaiseksi WoW:n vetovoima ei kuitenkaan ole ollut täysin ylittämätön, vaan olen saanut tehtyä muutakin ja jopa ulkoiltua. Keskiviikkona tehtiin Antin kanssa pyöräreissu Ruissaloon, sillä aloin tuntea kovaa hinkua päästä metsään kaiken kaupungissa nököttämisen jälkeen. Ruissalo tosin osoittautui hieman turhan urbaaniksi metsäksi omaan makuuni, sillä luontopolullakin putkahtelii jatkuvasti vastaa peltoja, autoteitä, parkkipaikkoja ja huvilan takapihoja. Onneksi välissä oli pari kaistaletta kaunista lehtimetsääkin. Kuumuus oli hirmuinen koko reissun ajan, mutta hengissä selvittiin. Lopuksi poljettiin takaisin Turkuun ja syötiin koppa mansikoita kauppatorilla. Kesää, jee. 

Iso tammi
Metsän siimeksessä
Kirkko keskellä metsää, johon törmättiin sattumalta.

Ruissalossa tuli käytyä perjantaina vielä uudestaan, sillä päädyin lopulta ostaamaan itselleni lipun Ruisrockiin. Aluksi piti mennä yksin, mutta lopulta Anttikin lähti kamunsa kanssa mukaan. Oltiin jälleen pyörällä liikenteessä, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä liikkumisesta tuli helpompaa, kun pystyi välttämään ihmisruuhkat jalankulkuväylillä ja bussipysäkeillä. Takaisintulo tosin oli melkoista taitoajoa pimeillä metsäteillä kännisiä väistellen.

Viikate olisi ollut mukava nähdä, mutta pääsimme liikenteeseen sen verran myöhään, että valitettavasti alkupään bändit jäivät näkemättä. Päivän aikana katsoimme keikat Dead by Aprilita, Deathstarsilta, Children of Bodomilta, Disturbedilta, Maj Karmalta ja pätkän Slipknotilta. Dead by April oli uusi tuttavuus, ja aluksi vaikutti siltä, että kyseessä on ruotsalainen örinäbändi. Kappaleen edetessä tyyli vaihtuikin yhtäkkiä backstreet boysiksi, mikä oli hilpeää. Deathstars vetäisi perushyvän keikan kaikki huvittavina Deathstars piirteineen. Viihdyttävä yhtye ja kauniita meikkipoikia, jee! Vähän olisin kaivannut enemmän vanhoja kappaleita joukkoon, sillä pitäisi nyt ainakin Synthetic Generation soittaa. Deathstarsin uusimman levyn materaali ei oikein meikäläiseen uppoa. Bodomit todistettiin turvallisen välimatkan päästä, sillä yleisömassat olivat suuria ja läpäisemättömiä lavan edustalla. Laiho se tuntuu nykyisin vetävän hulluja sooloja sillä mentaliteetilla, että "teen näin koska voin, lällälää". Disturbedin kohdalla taas yleisöä oli vielä enemmän. Hyvin soittivat livenä, vaan ei pystynyt Draiman mäkättämään samaan tahtiin lavalla kuin levyllä. Maj Karmalla oli hyvä meno keikalla, ehkäpä päivän parhaita, mutta jälleen jäi vanha materiaali uupumaan. Kaivattiin kovasti Romanssia, tai edes jotain muuta saman kauden kappaletta, mutta eipä kuulunut. Slipknottia ehdittiin vähän silmäillä, mutta sitten tuli pois lähden aika. Halusimme välttää kamalimmat lähtöruuhkat.

Päivän jälkeen joka ikinen paikka oli romuna (miten livemusiikin kuuntelu onkin niin rankkaa?) mutta pitäähän sitä  festareista nauttia nyt kun on vielä nuori ja jaksaa painaa. 

Päivän random näky ennen festareille menoa: Aurajoessa kelluu sydämiä
Festarijengiä odottelemassa Dead by Aprilia
Elinalla on ihan pöljä ilme
Deathstars esiintyy
Toinen Deathstars kuva (jotenkin niitä on kamerassa miljoona)
Skinny!
Vastavalokuva
Bodomit tiluttaa tuolla kaukana
Disturbed
Maj Karma hämärän laskeuduttua.



Sain mod's choicen Elfwoodissa tälle kuvalle. Kuulakärkikynällä piirtäminen on hauskaa, mutta vaatii hermoja. Teksisi mieli piirellä taas enemmän, mutta jotenkin aika on kulunut kaikkeen muuhun. Sain tänään uuden kirjoituspöydän kämppään, joten nyt on ainakin tilaa levitellä piirustuskamoja ja papereita. Ehkä pääsen taas vauhtiin jossain kohtaa.
 

Juhannus jätti mulle taudin, ja tällä viikolla ei ole aikaa olla kipeänä. Puhdistamon kanssa on yksi leikkausduuni, joka on aikataulutettu tälle viikolle, ja alimiehitetyssä projektissa joustovara on huono. Töissäkin on lisäksi hommia, jotka pitäisi puskea eteen päin. Onneksi työmatkat on lyhyitä ja työ enimmäkseen koneen ääressä lojumista, joten toivottavasti kestän.

Juhannus oli muutoin oikein mukava. Mökillä köllötellessä saattoi melkein kuvitella olevansa kesälomalla. Sitä köllöttelyä tulikin sitten harrastettua paljon, sillä sää oli enimmäkseen ikävän harmaa ja nihkeä, eikä kannustanut ulkoiluun. Lisäksi Antti palasi reissusta ja lähti mukaan, joten lämmin syli vain kannusti lojumaan lisää.  

(Ilona sai meidät melkein kiinni itse teossa ensimmäisenä iltana. Onneksi askeleet kuuluvat hyvin mökillä. Sen jälkeen fiilis oli välillä hieman vainoharhaista)

Niin kuin kunnon juhannukseen kuuluu, mökillä parveili taas puoli sukua. Kukaan ei onneksi onnistunut säikyttämään Anttia karkuun, ei edes äidin kummisetä, joka yritti väittää meitä aviopariksi. Taisi suurin osa väestä päätyä lopulta toteamaan, että on mun pojusta johonkin. Antti valitettavasti onnistui sairastumaan, ja heräsi viimeisenä aamuna kurkku ja pää kipeinä. Nyt on sitten kostautunut mullekin kaikki yhdessäolo.

Olipas veltto viikonloppu. En saanut edes tiskattua. Enkä piirettyä, niin kuin alun perin piti. Enkä ladattua aikaisempia uusia piirrustuksia nettiin. Nyt on tunnen itseni hieman turhaksi.

Vaatteita sain onneksi korjattua, ja pöydän vetolaatikon, joka on pitkään repsottanut ärsyttävästi.

Huomenna pitäisi alkaa vääntää presentaatiota töissä. Ihan mukavaa hommaa muuten, mutta minun pitäisi havainnollistaa ymmärrettävästi kaavioita, joiden sisältöä en itsekään aivan täysin ymmärrä. Tiedän, että homma selkeytyy, kun palaveeraan tarpeeksi asiaan perehtyneiden kanssa, mutta ajatuskin hieman väsyttää. Maanantai ja aivotyö eivät sovi yhteen. Puhdistamoakin pitäisi tehdä eteenpäin, mutta olen jumissa ärsyttävän after effects -ongelman kanssa. Mahtava internetkään ei ole osannut auttaa, joten olen voimaton.

Antti on poissa viikon ja tunnen olevani hyvin säälittävä, koska olen heti aivan ikävissäni jos tyyppi ei ole paikkakunnalla. Täytyy ryhdistäytyä.

Piristykseksi kokosin yhteen viimeaikojen suosikki konemusiikkikappaleeni. Elektronisessa äänimaailmassa kun on sitä jotain, joka on kovasti vedonnut jo jonkin aikaa, varsinkin hieman tummasävyisempien yhtyeiden puolella. Tässä näitä:

Covenant - Ritual Noise
Ihastuttava yhdistelmä rytmijumputusta, suuria äänimaisemia ja puhdasta, synth pop -henkistä laulua.
Syrian - Orion Shall Rise
Pahiksen kuuloinen konerymistely, ihastuttavat meininki.
Front Line Assembly - The Storm
Kumiseva, suuri, mielenkiintoinen äänimaisema. Tässä ei valittettavasti soundit ole parhaimmillaan.
IWR - Going Mental
Suureellista jumputusta, kivoja tuomionpäivän tunnelmia.
Blutengel - Bloody Pleasures
Ja kaikki gootit tanssilattialle! Ah tuota saksa-aksenttia.
Punto Omega - Mundo De Mentiras
Uusin tuttavuus. Erityisesti tämän kappaleen melodia ja meininki veivät mukanaan. Tämähän on melkein yhtä hyvää kuin metalli!
Ulver - Preface + Ante andante + Comedown + Surface
Svidd Negerin soundtrack on uusin ulver ihastumiseni. Voiko tästä tunnelmallisemmaksi enää mennä? (ok, ulver ei ole aina 100% elektronista, mutta enemmäkseen perinteiset instrumentit on muuttuneet sähköisiin)
Super8 and DJ Tab - Helsinki Scorchin
tässäpä trance soundi johon olen ihastunut.
Kirlian Camera - Coroner's Sun
jotain aivan muuta. Popimpaa, heleällä naisäänellä laulettua tavaraa.
mind.in.a.box - Change
Edelleen suurin suosikkini konemusiikkibändeistä. Kappaleissa on se aivan oma fiilis.

...vaan loma ei, mutta iloinen olen silti. Kouluhommat alkoivat käydä kunnon päälle lukuvuoden lopun lähestyessä, ja viimeiset päivät puursinkin vuorokauden ympäri hommia, jotta kaikki suoritukset olisivat kasassa ja tehtävät palautuskunnossa. Opiskelu ovat jo puolivälissä, ensi syksyllä olenkin jo kolmatta vuosikurssia.

Tässä keväällä ehti olla ensimmäinen työharjoittelukin, jonka suoritin OSG Digitalilla. Aluksi vähän hermostutti, että miten käy kun tämmöinen aloitteleva ummikko pistetään oikeaan yritykseen tekemään töitä, mutta hyvinhän ne harjoittelukuukaudet sujuivat. Itse asiassa haastetta tuntui olevan toisinaan liian vähän, sillä osa päivistä meni vain istuskellessa, kun kunnon tekemistä ei riittänyt. Digital toteutti paljon töitä alihankintana, ja suurten asiakkaiden töiden suunnitteluun meitä harjoitelijoita ei haluttu sotkea. Onneksi kaikki aika ei kuitenkaan valunut hukkaan, vaan monenmoista hommaa kertyi päivien varrella. Osallistuin kuvittamiseen, nettisivujen layoutien ja bannerien tekemiseen, pakkaussuunnitteluun, sivujen päivitykseen, logosuunnitteluun ja lisäksi pakersin erään suuren Flash-animaation kimpussa. Flash meinasi aiheuttaa minulle useammankin suuren hermoromahduksen, mutta ainakin opin kaiken kyseisen ohjelman aiheuttamista ongelmista ja niiden ratkaisuista.

Olin jo asennoitunut loikoilemaan kesän, mutta sitten sainkin täysin odotusten vastaisesti kesätöitä. Päädyin Turun yliopiston RoSA labiin visuaaliseksi suunnittelijaksi ja tämän työn parissa menee odotettavasti koko kesä. Kurssikaverini on ollut vuoden samassa paikassa töitä, ja sitä kautta sain itse kuulla paikasta. Teen töitä tuntipalkalla, eli saan onneksi melko pitkälti kontrolloida omia työaikojani. Tämä on lisäksi ensimmäinen työpaikkani ikinä, jossa saan käyttää omaa työhuonetta! Ei tässä voi kuin olla tyytyväinen. Töiden lisäksi teen koululle hommia Puhdistamo-projektin parissa. Taideakatemialta tilattiin Turun uuteen vedenpuhmistamoon animaatio näytettäväksi yleisökiertokäynnillä, ja tehtävä lankesi digital artsin toteutettavaksi. Animaatio itsessään on enimmäkseen tehty, mutta jälkikäsittelyyn ja viimeistelyyn tarvittiin tekijää, ja päädyin mukaan, koska olin jo aikaisemmin ollut mukana hahmosuunnittelijana. Sinne meni laiskotteluskesä.

Olen kuitenkin toiveikas, että aikaa riittäisi muuhunkin. Toivottavasti kesästä tulee hyvä.

On taas sellainen olo, että pitäisin mielelläni tiiviimmin päiväkirjaa, miksei vaikka livejournalin muodossa. Nämä yritykset ovat tosin kaatuneet aikaisemminkin, sillä jostain syystä minulla ei ole päiväkirjausgeenejä. Saapa nähdä...

Viimein sain kirjattua ylös muistoja Barcelonan matkasta. Olen ollut kaikki illat niin kiireinen erään kuvitustyön kanssa, että kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, kuten hieman kaikki muukin. Nyt  päätin vetää henkeä ja lopultakin istuutua journalin ääreen.  

Tekisi vain mieli kömpiä takaisin nukkumaan, mutta työharjoittelusta ei viitsi lusmuilla. Mikään ei tee niin kipeää, kuin vääntäytyä toisen lämpimästä kainalosta aikaisin aamulla ja pyöräillä töihin hyytävän viiman halki rättiväsyneenä. Matkustelu vie voimat ja kipeyttää jalat, mutta onneksi takana on muutoin hyvä reissu. Kirjoitan matkakertomusta Barcelonasta heti kun saan valokuvat Helenalta...ja heti kun saan nukkuttua univelkani kunnolla pois...

Törmäsin tuossa jokin aika sitten foorumikeskusteluun, jossa listattiin suosikkibändi jokaiselle aakkoselle. Päätin ryöstää idean, mutta bändien sijaan listasinkin yleisiä suosikkiasioitani päivittäisessä elämässä. 


A - Asunto jossa riittää aina pyyhittävää, tiskattavaa ja imuroitavaa, mutta on se oman tilan autuus jotain ylittämätöntä.
B- Bittikartat ovat uskomattoman helppoja ja mukavia ainakin vektoreihin verrattuna. On vektoreissakin puolensa, mutta kyllä se on niin, että bittikarttojen parissa hermo lepää.
C- Cyanide and Happiness nettisarjakuva on päivän piristys. Alunperin Helenan esittelemä teos, johon koukutuin itsekin myöhemmin.
D- DynamicDrive on sivusto täynnä sälää, joka tekee web-suunnittelijan onnelliseksi. Täältä löytyy määrättömästi kaikkea hyödyllistä
E- Euroshopper on opiskelijan lompakon kaveri. On se mukavaa saada ruokaa huippuhalpaan hintaan, joskin Euroshopperin kohdalla kannattaa pitäytyä kuivamuonissa. ES:n jogurtti esimerkiksi on aivan jäätävän makuista.
F- Farscape, suosikki scifisarjojani, jonka jaksot sain viimeinkin käsiini. Kiitokset Antille.
G- Goottikulttuurin seuraaminen on mukavaa ajanvietettä. Erityisesti gootteihin keskittyneet valokuvasivut ovat nousseet intohimokseni.
H- Hameet peittoavat nykyisin housut. Omalle ruumistyypilleni housut ovat aina hankala asia, joten on mukavaa, että kaapista löytyy pari luottohametta, jotka on hyvä vetää päälle. Extrapitkät säärystimet mahdollistavat hameet talvisinkin.
I- Ilmaisohjelmat kuten Notepad++ kartuttavat kivasti koneen ohjelmistoja ja helpottavat elämää.
J- Julkaisut, Turun sarjakuva-antologiaa ja erästä pientä roolipelilehteä pitäisi kuvittaa. Mukavaa touhua, mutta valitettavasti kiireisellä aikataululla.
K- Kuulakärkikynä on yllättävän loistava piirrustusväline. Kohta pääsen näyttämään, mitä olen saanut aikaiseksi.
L- Logitech kaiuttimet koneessa mahdollistavat musiikin kuuntelun työskentelyn lomassa. Korvalehdet säästyvät, kun kuulokkeiden käyttö ei ole pakollista.
M- Muhveli käy onneksi välillä vierailulla. Pääsen paijailemaan pikku lemmikkiäni. 
N- Nettisuunnittelu peittoaa mainosten suunnittelun. Tämä fiilis on tullut työharjoittelussa, sillä yritykseni tekee sekä mainontaa että multimediaa. Taitaa todella olla tämä digital arts-puoli minun juttuni. 
O- Opiskelukaverit piristävät arkea, ja näkee niitä työharjoittelussakin. Kun ystäviä näkee harvemmin, on hyvä olla korviketta.
P- Piirretyt ovat loistoviihdettä, varsinkin Antin kyljessä katsottuna. Viimeaikoina on katsottu Alfred J. Kwakia, oi nostalgiaa.
R- Referenssit ja hyvät mallikuvat tekevät jokaisen taiteilua harrastavan onnelliseksi. Kun jostain löytyy oikein hyvä suoni, ei voi kuin hihkua.
S- Suklaakeksit ovat aiheuttaneet minulle ennennäkemättömän addiktion.
T- Tutoriaalit opettavat kaikkea kivaa. Parhaat opettajani eivät valitettavasti löydy koulusta vaan videotutoriaalien maailmasta.
U- Uinuminen on aina mukavaa, myös kaksistaan kun siihen tottuu.
V- Vegeruoka pitää elossa ja siitä pystyy toisinaan myös tekemään hyvää!
W- Wacom piirrustuspöytä on jotain, jota oppii kaipaimaan silloin kun sitä ei ole, ja kuvamateriaalia pitäisi tuottaa hiirellä.
Y- Yöaika tekee kaupungistakin omalla tavallaan kauniin paikan. Päiväsaikaan se onkin sitten vain ruma ja äänekäs.
Ä- Ähky, varsinkin jollain hyvällä mättöruualla aiheutettu. Painoni on alituiseen alakanttiin, joten reilu syöminen on erittäin suotavaa.
Ö-Örkit ja hirviöt ovat ikuinen rakkauteni, ei siitä mihinkään pääse.
 

Kyllä Lapissa on sitä jotain. Olen parhaillani Sallassa nauttimassa hiihtolomasta...tai ainakin yrittämässä. Valitettavasti matkaseurueeseen iski tautiepidemia ja puolet väestä on kuumeen kourissa. Helena, Ilona ja Lauri ovat pysyneet terveinä, mutta minä, isä ja äiti lojumme tautisina sängyn pohjalla. Ei niin mukavaa tämmöinen. Ulkona on satumaisen kaunista paksuine hankineen, huurteisine puineen ja auringon valaisemine tuntureineen, mutta en voi mennä edes hiihtämään kun kaikki liikkuminen rasittaa liikaa ja pistää heikottamaan. Voin sitten vain ihailla kimmeltelevää maisemaa ikkunoista. 

Lomaa edeltävä viikko oli melkoisen stressaava hässäkkä. 3d-hahmokurssin lopputyö oli saatava valmiiksi, ja asiaan vihkiytymättömille voin sanoa, että lyhyenkin 3d-animaation tekeminen voi olla melkoinen urakka. Ensin on mallinnettava hahmot, teksturoitava ne (tätä vaihetta en itse ehtinyt tehdä), rakennettava niille luut ja säädettävä luiden toimivuutta ja sitten vielä tehtävä itse animaatio. Mallinnuksen olin saanut valmiiksi, mutta kaikki muu oli vielä levällään. Tein realistisen ihmishahmon ja hain ja olen niistä melkoisen tyytyväinen ottaen huomioon, etten ole hirmuisesti ehtinyt harjotella mallintamista aikaisemmin. Voin näyttää kuvia sitten, kun jaksan viimein renderöidä niitä ulos ohjelmasta. Aikataulu veti kuitenkin hyvin kireäksi ja käytin lähestulkoon koko vapaa-aikani 3d:n kanssa vääntämiseen. Tiistaina jouduin keskeyttämään hommat, sillä perhe tulivat kylään ja esittelin Antin ensimmäistä kertaa (paniikki!). Kaikki meni onneksi enimmäkseen putkeen. Yksi haaskattu ilta kostautui kuitenkin myöhemmin, ja torstaina jouduin työskentelemään neljään asti yöllä. Kiitokset Karolle, joka piti minua hereillä mesen välityksellä, ja Antille, joka saapui henkiseksi tueksi ja lappoi jäätelöä suuhuni, kun olin sokerin tarpeessa. Matleenakin saapui paikalle oltuaan yliopiston juomapippaloissa (mitä kummaa?), ja sai kunnian repiä minut sängystä seuraavana aamuna tutisevana ihmisrauniona. Sainpahan kuitenkin animaation tehtyä ja kurssin läpi.

Perjantaina koulun jälkeen olikin sitten vuorossa Sonic Syndicaten ja Deathstarsin keikka Helsingissä. Olin rättiväsynyt, mutta lähdin silti innoissani matkaan, sillä jollain kierolla tavalla järkyttävällä metakalla ja hälisevällä ihmispaljoudella on suorastaan rentouttava vaikutus itseeni nykyisin, varsinkin stressin jälkeen. Lieneekö kyse sitten jonkinlaisesta patoumien purkautumisesta? Valitettavasti tunsin jo menomatkalla oloni kuumeiseksi ja paikan päällä lämpö vasta nousikin. Saimme onneksi Antin kanssa istumapaikat parvelta, eli väsymyksen iskiessä pääsin lysähtämään alas. Paras meininki olisi tietysti aina permannolla ihmisten joukossa, mutta onneksi ihan hauskaa oli muutenkin. Sonic oli varsin energinen esiintyjä ja Deathstars veti myös hyvän keikan (ja niiden poikien katselu ilman paitaa on näitä elämän pieniä iloja).  Tuomas Holopainen seisoi takanamme koko keikan ajan, mutta kyseinen havainto ei enää aiheuttanut itsessäni mitään fanityttöreaktiota. Sitä paisti miekkosen ympärillä tuntui pyörivän muutenkin kiitettävästi väkeä, eli nimmari jäi hakematta.

Ajomatka Sallaan kesti noin 12 tuntia, ja nukuttuani lähes koko matkan, kuume hellitti. Valitettavasti innostuin hiihtämään kauniissa maisemissa, ja koska täällä on aika järkyttävän kylmää (helposti yli 20 astetta pakkasta päivittäin) pakkanen meni keuhkoihin ja tauti tuli takaisin. Tässä sitä nyt siis lojutaan kipeänä. Toivottavasti olo paranee ennen ensiviikon työharjoittelua.

Sain viimeinkin nämä isot liitutyöt tehtyä:

Geisha ja samurai 

Valokuvat eivät oikein anna oikeutta näille, varsinkaan kun en tällä kertaa jaksanut säätää kauempaa photoshopilla.

Myöskin tämä työ on viimein väritetty.
 

Koulussa alkoi 3D hahmoanimaatio ja olen innoissani. Hahmoanimaatiolla tarkoitan sitä, että opettelemme rakentamaan 3D-hahmojen sisään "luurankoja" , joita liikuttamalla saadaan aikaan luonnollisen näköistä liikettä. Liikkeen mallintaminen on hyvän näköisesti on vaikeaa, mutta älyttömän kiinnostavaa. Lisäksi meillä on kerrankin oikeaa opetusta, eikä vaan turhaa istuskelua ja oman ajan työskentelyä. Vähän kahdeksan tunnin intensiivipäivät väsyttävät, mutta nyt nautitaan tästä kidutuksesta kun voidaan.

Hieman eri tavalla "mielenkiintoinen" on pelisuunnittelukurssi, joka on käynnissä samaan aikaan. Kiinnostavuus tulee lähinnä siitä, että kukaan ei oikein ole kärryillä suuresta konseptista peliprojektimme takana, eli haparointia ja epätietoutta on vastassa suurin määrin. Ehkä tästäkin hässäkästä saadaan hyvä lopputulos...tai sitten ei. Olen innostunut suunnittelemaan tätäkin peliä, mutta lopulta olen tyytyväinen kunhan vain opintopisteet ilmestyvät tilille. On jälleen vähän ylityöllistetty olo; koulutöiden lisäksi minulla on kaksi muuta lisäprojektia meneillään. Onneksi olen jo niin tottunut kuormitukseen, että stressi pysyy siedettävissä lukemissa. En halua enää yhtään itkuromahdusta, joista olen kärsinyt aikaisemmin kiireisimpinä aikoina.

Huomasin ilokseni, että Deathstars on tulossa Suomeen, ja vielä Sonic Syndicaten kanssa, joka voi myöskin olla erittäin näkemisen arvoinen bändi. Rahaa taas menee, mutta haluan päästä ehdottomasti keikalle. Helsinkiin ja takaisin on vähän tylsä reissailla taas pitkin yötä, mutta tämän tähden voi vaivautua, varsinkin kun saatan saada Antin seuralaiseksi. Että pidän siitä tyypistä; se on niin...no...en ole vieläkään keksinyt adjektiivia, joka summaisi kaiken. Välillä otan itseäni päähän, kun tunnen vetäytyväni liikaa kuoreeni sen kanssa. Pitäisi vaan loikata sen kaulaan rutistamaan sitä ja kertoa että ihan oikeasti pidän siitä.

Tässä olisi lopuksi keskeneräinen piirrustus, jonka kanssa olen puuhaillut. Tein sen alunperin luonnoslehtiööni ohjelmointituntien aikana, mutta päätin sitten skannata sen ja väritellä photoshopissa. Nyt olen vähän jumissa värisilmäni kanssa, eli mikäli joku keksii hyvän värin tuolle mekolle, niin ehdotuksia otetaan vastaan.

Kuningatar äitipuoli

Tajusin juuri, että se kultainen vuosikymmen, jonka aikana olen elänyt nuoruuttani, on jäämässä taakse. Aika haikeaa. 

Uusivuosi meni taas tänä vuonna mukavissa merkeissä. Kämppäni on varsinaisella näköalapaikalla, sillä totta kai kupittaanpuistossa ammuttiin ilotulitteita koko ilta ja kaikki näkyi ikkunoistani. Matleenan ja Johannan kanssa oli mukavaa pöyriä taas vaihteeksi ja Antillekin pääsin antamaan halin, vaikka tyyppi tekikin hyvin pikaisen visiitin (taisi tuntea olonsa hieman ulkopuoliseksi). Ikuinen kullanmuruni Muhvelikin oli paikalla, sillä Helenan mentyä pitkälle vierailulle Jaakon luokse, lemmikin hoitovastuu siirtyi minulle. Valvoin liian pitkään, kun Johannan kanssa piti puhua syntyjä syviä, mutta nyt alkaa pahin väsymys jo hellittää.

Tässä kohtaa on yleensä tapana tähyillä tulevaa ja tehdä suunnitelmia vuoden varalle, mutta en kyllä oikeastaan halua. Opiskelun ja uran miettiminen kovin pitkälle eteenpäin on omalla linjallani hieman riskialtista, sillä se voi johtaa nopeaan verenpaineen nousuun. Opittavaa ja tekemistä on kumminkin liikaa. Ihmissuhteet...enpä halua niitäkään liikaa pohtia. Minulla on usein sellainen olo, että olen ihmisten kanssa aivan surkea, eli turhaa stressiä ja menettämisen pelkoa siitäkin tulee.  "Follow your instinct, it usually takes you home"  In Flamesia siteeraten voisi olla tämän vuoden ohjenuora.

Syötävää kasvisruokaa kun oppisi valmistamaan, niin olisi ihan kiva. Ja jos saisi toteutettua edes osan kaikista maalausideoista, niin se olisi hyvä. Tännekään ei ole ollut mitään laitettavaa aikoihin. Pitää päästä taas omien töiden pariin, ehkä siinä on tarpeeksi tavoitetta.

Tämä tietty fiilis on nyt vaan niin sietämätön, että olen ihan syystä yritänyt vältellä sitä tässä lyhyen elämäni aikana. Kaikki on mukavaa ja selkeää kun on yksinäinen; ajatukset pysyy kirkaana, energia suuntautuu hyödyllisiin hommiin ja elämä on noin yleensä mukavan mutkatonta. Nyt musta tuntuu, että mä kävelen jonkinlaisessa usvapilvessä, keskittyminen hankaloituu ja olo on älyttömän pöljä koko ajan. 

Onneksi se on sentään tosi ihastuttava tyyppi.

Nyt, että ajatukset pysyisi muualla, ajattelin jakaa loppunaikojen kunniaksi "pisin meselogi" -palkinnot. (siis tämän vuoden lopunaikojen, ei mitään dramaattisempaa ihmiset.)

sija 1: Johanna, ylivoimaisesti. Mikä on sikäli hassua, että olen viimeaikoina ollut niukan tuntuisesti yhteyksissä.
sija 2: Karo, lyhyitä keskusteluja mutta paljon.
sija 3: Markus, mikä on myöskin hassua, en mä muista tämän kanssa niin paljon puhuneeni. Täytyy tavata tämä kaveri joskus elävässä elämässä
sija 4. Helena, vasta täällä, pitää pitää enemmän yhteyttä perheenjäseniin.
sija 5. Antti A. mun kurssilta, outoa, kun en muista näin paljon puhuneeni sen kanssa.

Noniin nyt poistun tekemään joulujuttuja. Hyvää keskitalven juhlaa ja Jessen syntymäpäivää kaikille, mikäli en sitä mitään muuta kautta saa toivotettua.

 
 

Vanhan raatihuoneen kellari on kyllä aika siisti mesta; muistuttaa keskiaikaista tyrmää, mutta on kotoisampi. Vietettiin siellä digital artsin pikkujouluja eilen ja nyt fiilikset ovat sen mukaiset. Kauheat tärinät päällä ja heikko fiilis noin yleensä. Tipun kyllä nyt ikävästi jälkeen kouluhommista tämän ansiosta. En ollut oikeastaan kännissä (korkeintaan ihan vähän, booliin oli erikseen liitetty varoituslappu "voi olla aika vahvaa"), mutta olen nukkunut tosi huonosti. Lisäksi meni vähän myöhään juhlapaikalla... mistä syytän erästä tiettyä henkilöä....

Koomista on, että suuri osa iltaa meni tyttöporukassa ihmissuhdehuolien setvimiseen. Yhden kumppani oli mustasukkaisuudessaan aiheuttanut draamakohtauksen, toisella on ollut väkivaltainen suhde takana ja niin pois päin (lisäksi omassa päässä kaihersivat aikaisemmin lukemani lucyndra :n merkinnät). Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmissuhteet aiheuttavat lähinnä murhetta elämään, ja taisinkin julistaa, että jos alan liikkua lähemmin jonkun jätkän kanssa, se tyyppi pitää ampua. Nyt mulla on treffit ensiviikolla.

Miten pirussa tässä näin kävi?

En ole ihastunut. En tasan. En! Täytyy...taistella...vastaan...

Hitto, pitäisiköhän sanoa tytöille, että älkää nyt kuitenkaan sitä ampuko..ainakaan ihan vielä.

Tässä opiskelijaelämässä on puolensa: laskin juuri ekologisen jalanjälkeni, ja se oli 0,5 maapalloa. Olen vähintäänkin ilahtunut tästä. Ruuasta tuli melkoisen korkeat pisteet, koska ostan eniten ulkomaisia tuotteita (mutku kotimaiset maksaa paljon...tietty niitä ostaisi muuten kun niissä on kaiketi vähemmän kaiken maailman kemikaaleja) samoin asumisesta, mutta ilmeisesti kyseiset seikat voi antaa anteeksi kun luku ei noussut tuon ylemmäksi. Siitä olen myöskin ylpeä, että olen onnistunut vähentämään lihansyöntiä.

Ruuasta puheenollen, osaako kukaan suositella hyviä kasvisreseptikirjoja tai saitteja? Sellaisia, missä on hyviä arkiruokia. Liian usein törmää kaikenlaisiin ylihienoihin gourmet-kasvisannoksiin, joissa on liian kalliita ainesosia. Ja kasvispihvejä en syö (hyyyyyi), eli unohtakaa kaikki niihin liittyvä.

Petri Hiltunen ei näytä yhtään niin korstolta luonnossa, kuin miltä se näyttää kuvissa. Kävin tänään katsastamassa miehen haastattelun Turun sarjakuvakerhon festareilla. Tarttui yksi kaipailemani albumi mukaan, mutta eipä Hiltusta ollut sielläkään myynnissä niin paljon kuin olisin toivonut. Miksei ne albumit, jotka haluaisin, ole ikinä missään!

Muutoin on ollut ostosten kanssa onnea. Löysin viimeinkin itselleni nätin mustan polvihameen vanhan hajonneen tilalle. Miten tällaisen vaatekappaleen löytäminen saattoi olla niin vaikeaa? Nyt pitäisi vaan metsästää jostain mukava villatakki tai vastaava kohtuuhintaan. Vanha alkaa olla menettänyt muotonsa ja venynyt merkilliseksi, ja takkejahan tarvitaan meidän arktisen ilmanalan luokassa.

Väsyttää, kun koko ajan pitää olla tekemässä asioita. Nytkin aion seuraavaksi kaivaa php tutoriaalit esiin ja täyttää tietämyksestä ne aukot, jotka on jääneet koulutunneilta. Flashiakin pitäisi treenata, mutta kun tutoriaalit on hidasta puhaa. Piirtää pitäisi ihan älyttömästi ja sitten pitäisi tehdä nettileiskaa kouluun. Lisäksi pitäisi suunnitella visuaalista ilmettä yhteen css-sivuun, joka päätettiin tehdä Sannan kanssa. Kirjoittaakin haluaisin taas, kun koko ajaan tulee uusia ideoita juoniin. Mutta kun ei kerkeä, pitäisi saada lisää tunteja päivään.

Työharjoittelupaikan sain nyt lyötyä lukkoon OSG Digitalin kanssa, joka on alueen suurin sisältötuotannin firma. Odotan jännityksellä, millaista siellä tulee olemaan.  

Olen ihan rakastunut Värttinään, mahtavaa musiikkia ja ne sanoitukset on vallan ihania.

Joo...Olisikohan siinä ollut kaikki tällä kertaa.

Hei Äiti! Olen nyt täällä Puuhamaassa maalaamassa pinkkejä pupuja poikaystäväsi kanssa. Meillä on tosi hauskaa, seuraavaksi raiskaamme tuon juopon ja kiusaamme pikkulapsia. Älä ole huolissasi, terveisin Elina P.S. Olen raskaana.

Juu, tämä tuli lasixxed :ltä.
 

Mietin pitkään, että lähteäkkö vai eikö lähteä katsomaan Emilietä, mutta lopullinen päätös ei kaduta lainkaan. Kun kyseessä on visuaalisuuteen ja show-puoleen panostava artisti, livekeikka on usein näkemisen arvoinen. Ilta oli lopulta varsin viihdyttävä ja mieleenpainuva.

Löysin EA:n Orkus-lehden kautta jokin aika sitten. Aluksi musiikki ei aivan kolahtanut, mutta neitosen persoonallinen ääni koukutti. Lisäki musiikin ympärille rakennettu "Asylum for wayward victorian girls" satumaailma oli visuaalisesti kiehtova. En voi sanoa itseäni intomieliseksi ihailijaksi vieläkään (osa materiaalista ei vain ihan osu omaan makuun ja osa on valitettavan huonosti toteutettua), mutta kappaleiden joukosta löytyy joitakin loistavia helmiä, joita fanitan. Vanhan materiaalin joukosta "Across the Sky" kappale on vaan järjettömän hyvä ja hevimpi sähköviuluilottelu osuu ja uppoaa. Lisäksi jotkin remixaukset kunten "Dead is the new Alive" ja "Swallow" ovat loistavia.

Livenä tuntuivat kuitenkin kaikki kappaleet heräävän eloon; sellaisetkin, joista en tavallisesti välitä. Jopa "I know where you sleep", jota en muutoin siedä, kuulosti menevältä. Erityisen iloikseksi tulin siitä, että sellaiset kappaleet kuin "Shalott" (kovasti nätti), "Dead is the new Alive" (metaaal!) ja Unlaced (jee, sähköviulua) kuuluivat settiin. Lisäksi keikan avasi "Best safety lies in fear" ääniraita, jota diggailen myöskin.

Oli muuten hankala aamu tänään. Nukkuminen oli vaikeaa, kun koko kerrostalo piti törkeää meteliä myrskyn takia. Lisäksi ikkunan alla kulkee Itäinen pitkäkatu, että hiljaisuus taitaa olla tästä lähin katoava luonnonvara. Ensimmäinen näky aamulla oli valtava vuori pahvilaatikoita, ja meinasin myöhästyä koulusta, kun piti yrittää muistella minne ne vaatteet ja meikit ja hiusharjat sun muut oikein on pakattu.

Enimmäkseen fiiilis on kuitenkin positiivinen. Koulu ja kauppa on kävelymatkan päässä, keskusta pyörämatkan. Lisäksi kupittaanpuisto on aivan vieressä, vaikkei se ihan metsämaisemalle vedä vertoja. Ennen kaikkea, nyt mulla on TILAA mun tavaroille! Ihanan väljä olo vanhan huoneen jälkeen.