Kuumuus kupittaalla muuttui ylivoimaiseksi, joten pakenin Antin kämpille Yo-kylään.  Lämmin täälläkin on, mutta onneksi sentään hiukan inhimillisempää.

Nyt kun aivot ovat hieman jäähtyneet sain viimein idean Assemblyjen grafiikkakilpailuun. Koitan saada piirrettyä kovaa tahtia, mutta valitettavasti muistin taas miksi vihaan ihmisten piirtämistä. Ihmiset ovat HANKALIA, ainakin kädet, ja yleiset mittasuhteet ja...no....kaikki. Onneksi olen tuskailusta huolimatta päässyt eteen päin ja pohjaluonnos työlle alkaa olla valmis. Valitettavasti en viitsi postata työtä nettiin ennen kilpailua.

Sen sijaan haluan näyttää tämän. Antti askarteli erittäin söpön synttärilahjan siskolleen...ja minä autoin! Idea lähti siitä, että siskolla on ollut huolia seurusteluasioiden kanssa. Tummassa pullossa on itsetehtyä salmiakkijuomaa ja punaisessa itsetehtyä mansikkadrinkkiä.

Tajusin, että tämän kesän mökkireissusta ei ole puhuttu mitään. Olisi pari kysymystä asiaan liittyen:

-Järjestetäänkö tänä kesänä taas tapaaminen ja pidetäänkö se nimennomaan mökillä? Välillä on tullut nimittäin semmoinen fiilis, että viihtysitte paremmin ihmisten ilmoilla.

-Milloin moinen kannattaisi järjestää? Mitkä on suunnitelmat ja aikatulut ihmisillä?

Kesä on kyllä yliarvostettua aikaa. Onhan se kivaa kun on vihreää ja puissa on lehdet, mutta kuumuus on kamalaa, varsinkin täällä kämpässäni, jonka auringon paiste muuttaa saunaksi. Ihon palamista saa varoa ja koko ajan pitäisi juoda, ettei tule paha olo. Lisäksi kaupunki tuntuu jotenkin meluisammalta paikalta kun ihmismassat ovat liikkeellä. Kyllä talviajassa on puolensa. 

Olen viimeajat touhunnut omia projekteja, koska koulussa ei ole ollut tunteja. Osa porukasta on työharjoittelussa ja osa puuhaa omiaan. Teen vähän väliä RoSA:lle jotain töitä, mutta koska en käy siellä säännöllisesti, sitä ei lasketa työharjoitteluksi. Napsin siis tällä hetkellä opintopisteitä kotona tehdystä 3d-projektista. Olen suunnitellut tekeväni ensi vuonna lyhytanimaation ja rakennan siihen hahmoa tällä hetkellä. Konseptisuunnitelma näyttää tältä. Animaatio kertoisi post-apokalyptisestä maailmasta, mutta ei sivilisaation näkökulmasta, niin kuin yleensä, vaan luonnon. Yritän hahmotella, miltä näyttäisi post-apokalyptinen luonto, jossa ihmisteknologian jäänteet ovat muotoutuneet eläinkunnaksi. Postaan projektista kuvia sitten, kun olen vähän pidemmällä. 

En ole tehnyt piirustuksia pitkään aikaan. Kaikki visuaaliset tuotokset ovat liityneet koulu- tai työprojekteihin. Tarkoitus olisi päästä takaisin taiteilun pariin kesällä. Olen menossa elokuussa Assemblyyn Antin kanssa ja ajattelin osallistua assyjen grafiikka comboon. Nyt pitäisi keksiä joku hieno idea, josta voin tehdä digimaalauksen kilpailuun. Inspiraatio vain tuntuu olevan kateissa juuri silloin, kuin sitä kaipaisi.

Kesäsuunnitelmat ovat muutoin aika auki. Joillekin festareille tekisi kovasti mieli osallistua, mutta kaikki hyvät bändit on taas tänä vuonna ripoteltu sinne tänne. On aika vaikea päättää, minne haluaisi mennä.

Antti valmistuu lähiaikoina Digital Artsista.  Hyvin mahdollisesti edessä on ihan virallinen yhteen muutto, koska Antti ei enää välttämättä kauaa maksa yo-kylään vuokraa. Toisaalta Antti haluaisi seuraavaksi pelialalle, mutta kaikki pelialan yritykset sijaisevat aivan muualla kuin Turussa. Saa nähdä, mitä tulee tapahtumaan.

Pitäisi jaksaa kirjoittaa useammin. Olen ollut pitkään laiskiainen kirjoittamisen suhteen.

World of Warcraftin pelaaminen hienoilla Outland-alueilla ja uusien tehtävien ja luolastojen suorittaminen: huippusiistiä!

World of Warcraftin pelaaminen myöhään yöhön niin että seuraava kouluaamuna ei pääse ylös sängystä: vähemmän siistiä.

Nykyisin usein toistuva silmäkipu: ei kivaa.

Vampyyrisarjan katselu poikakaverin kainalossa: oikein kivaa.

Banaanikärpästen invaasio kämpässä: ARGH!

Muhveli pitämässä seuraa kämpässä: ihanaista.

Depeche Moden keikkaliput hyllen reunalla: Jes!

Freelancer-verolomakkeen täyttäminen kaikkine liitteineen harjoitustehtävä: silkkaa tuskaa.
 

Mustikoita on paaaljon, samoin muita marjoja, kuten vadelmia. Olen enimmäkseen istuskellut kaupungissa, mutta välillä on olen metsäänkin päässyt. Antin kanssa ollaan käyty sienestämässä Raisiossa ja Piikkiössä. Usein sitä toivoisi että metsää olisi lähempänä, jotta pääsisi välillä tuulettamaan tunteita pois tietokoneiden luota. Töissä on paljon tekemistä, mutta eniten sappea kiehuttaa koulun animaatiprojekti, jonka viimeistely on tällä hetkellä lähes kokonaan vastuullani. Projektin tekeminen olisi muuten kivaa hommaa, mutta tekniikka aiheuttaa välillä vakavaa turhautumista. Mikään ei ole niin kamalaa, kuin tehdä tarkkaa työtä jumittavilla ja hidastelevilla softilla, ja animaation renderöinti on aivan oma painajaismainen lukunsa. Yhden pätkän renderöinti vie tuntikausia, ja mikään ei ole niin ikävää kuin löytää virheilmoitus koneelta koko aikaavievän prosessin jäljiltä. Jokainen pieleen mennyt rendaus tarkoitta isoa viivytystä projektiaikataulussa.  

Onneksi arkea lohduttavia seikkoja löytyy aina. Ram-Zet on julkaissut uutta materiaalia ja levy ilmestyy syyskuussa. On varmaan sanomattakin selvää, että olen aivan innoissani. Vielä kun tulisivat suomeen keikalle, pakahtuisin onneen. 

Kesä on kulunut yllättävän kovalla vauhdilla ja jotkin jutut ovat päässeet lipsahtamaan mielestä. Kysynkin nyt vähän myöhässä vanhalta mökkeilyporukalta, kiinnostaisiko mökkireissu vielä tänä kesänä?

Säät ovat olleet aivan kammottavat viimeaikoina. Alan jälleen muistaa, minkä takia talvi on suosikkivuodenaikani nykyisin. Olen tahmea ja kivuliaasti palanut ja täynnä hikinäppylöitä ja kämppäni on helteen ansiosta lämmennyt yli 30 asteeseen. Onneksi nyt viimepäivät ovat olleet viileämpiä ja sitä myötä mielialani korkeammalla.

Kuluneella viikolla tuli lämpömyrkytyksestä huolimatta puuhailtua kaikenlaista. Kävin katsomassa Coralinen, ja aivan loistava leffahan se oli. Hyvää stop motion -animaatiota, hyvä tunnelma ja hyvä tarina. Ainoa asia, joka jäi häiritsemään, oli elokuvan kolmiulotteisuus. Itse tykkään paljon enemmän kaksiulotteisesta kuvasta, sillä 3D-esityksista saa vain nenänvartensa kipeäksi epämukavien lasien takia ja ajoittain sumean näön. Silmät kun haluaisivat tarkentaa lähempänä olevaan kohteeseen, jota ei kuitenkaan ole olemassa. Lopputuloksena silmät eivät osaa katsoa oikein minnekään. 

Toisena elämyksenä pääsin viimeinkin kokeilemaan jotain, jota olen jo pitkään halunnut kokeilla: World of Warcraftia. Antti oli todella ihanainen ja osti minulle pelin synttärilahjaksi. Nyt juoksentelen örkkinä pitkin Azerothin maita ja mantuja. Jos siis katoan lähiaikoina mystisesti sosiaalisesta elämästä, tiedätte mitä on tapahtunut.

Toisaiseksi WoW:n vetovoima ei kuitenkaan ole ollut täysin ylittämätön, vaan olen saanut tehtyä muutakin ja jopa ulkoiltua. Keskiviikkona tehtiin Antin kanssa pyöräreissu Ruissaloon, sillä aloin tuntea kovaa hinkua päästä metsään kaiken kaupungissa nököttämisen jälkeen. Ruissalo tosin osoittautui hieman turhan urbaaniksi metsäksi omaan makuuni, sillä luontopolullakin putkahtelii jatkuvasti vastaa peltoja, autoteitä, parkkipaikkoja ja huvilan takapihoja. Onneksi välissä oli pari kaistaletta kaunista lehtimetsääkin. Kuumuus oli hirmuinen koko reissun ajan, mutta hengissä selvittiin. Lopuksi poljettiin takaisin Turkuun ja syötiin koppa mansikoita kauppatorilla. Kesää, jee. 

Iso tammi
Metsän siimeksessä
Kirkko keskellä metsää, johon törmättiin sattumalta.

Ruissalossa tuli käytyä perjantaina vielä uudestaan, sillä päädyin lopulta ostaamaan itselleni lipun Ruisrockiin. Aluksi piti mennä yksin, mutta lopulta Anttikin lähti kamunsa kanssa mukaan. Oltiin jälleen pyörällä liikenteessä, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä liikkumisesta tuli helpompaa, kun pystyi välttämään ihmisruuhkat jalankulkuväylillä ja bussipysäkeillä. Takaisintulo tosin oli melkoista taitoajoa pimeillä metsäteillä kännisiä väistellen.

Viikate olisi ollut mukava nähdä, mutta pääsimme liikenteeseen sen verran myöhään, että valitettavasti alkupään bändit jäivät näkemättä. Päivän aikana katsoimme keikat Dead by Aprilita, Deathstarsilta, Children of Bodomilta, Disturbedilta, Maj Karmalta ja pätkän Slipknotilta. Dead by April oli uusi tuttavuus, ja aluksi vaikutti siltä, että kyseessä on ruotsalainen örinäbändi. Kappaleen edetessä tyyli vaihtuikin yhtäkkiä backstreet boysiksi, mikä oli hilpeää. Deathstars vetäisi perushyvän keikan kaikki huvittavina Deathstars piirteineen. Viihdyttävä yhtye ja kauniita meikkipoikia, jee! Vähän olisin kaivannut enemmän vanhoja kappaleita joukkoon, sillä pitäisi nyt ainakin Synthetic Generation soittaa. Deathstarsin uusimman levyn materaali ei oikein meikäläiseen uppoa. Bodomit todistettiin turvallisen välimatkan päästä, sillä yleisömassat olivat suuria ja läpäisemättömiä lavan edustalla. Laiho se tuntuu nykyisin vetävän hulluja sooloja sillä mentaliteetilla, että "teen näin koska voin, lällälää". Disturbedin kohdalla taas yleisöä oli vielä enemmän. Hyvin soittivat livenä, vaan ei pystynyt Draiman mäkättämään samaan tahtiin lavalla kuin levyllä. Maj Karmalla oli hyvä meno keikalla, ehkäpä päivän parhaita, mutta jälleen jäi vanha materiaali uupumaan. Kaivattiin kovasti Romanssia, tai edes jotain muuta saman kauden kappaletta, mutta eipä kuulunut. Slipknottia ehdittiin vähän silmäillä, mutta sitten tuli pois lähden aika. Halusimme välttää kamalimmat lähtöruuhkat.

Päivän jälkeen joka ikinen paikka oli romuna (miten livemusiikin kuuntelu onkin niin rankkaa?) mutta pitäähän sitä  festareista nauttia nyt kun on vielä nuori ja jaksaa painaa. 

Päivän random näky ennen festareille menoa: Aurajoessa kelluu sydämiä
Festarijengiä odottelemassa Dead by Aprilia
Elinalla on ihan pöljä ilme
Deathstars esiintyy
Toinen Deathstars kuva (jotenkin niitä on kamerassa miljoona)
Skinny!
Vastavalokuva
Bodomit tiluttaa tuolla kaukana
Disturbed
Maj Karma hämärän laskeuduttua.



Sain mod's choicen Elfwoodissa tälle kuvalle. Kuulakärkikynällä piirtäminen on hauskaa, mutta vaatii hermoja. Teksisi mieli piirellä taas enemmän, mutta jotenkin aika on kulunut kaikkeen muuhun. Sain tänään uuden kirjoituspöydän kämppään, joten nyt on ainakin tilaa levitellä piirustuskamoja ja papereita. Ehkä pääsen taas vauhtiin jossain kohtaa.
 

Juhannus jätti mulle taudin, ja tällä viikolla ei ole aikaa olla kipeänä. Puhdistamon kanssa on yksi leikkausduuni, joka on aikataulutettu tälle viikolle, ja alimiehitetyssä projektissa joustovara on huono. Töissäkin on lisäksi hommia, jotka pitäisi puskea eteen päin. Onneksi työmatkat on lyhyitä ja työ enimmäkseen koneen ääressä lojumista, joten toivottavasti kestän.

Juhannus oli muutoin oikein mukava. Mökillä köllötellessä saattoi melkein kuvitella olevansa kesälomalla. Sitä köllöttelyä tulikin sitten harrastettua paljon, sillä sää oli enimmäkseen ikävän harmaa ja nihkeä, eikä kannustanut ulkoiluun. Lisäksi Antti palasi reissusta ja lähti mukaan, joten lämmin syli vain kannusti lojumaan lisää.  

(Ilona sai meidät melkein kiinni itse teossa ensimmäisenä iltana. Onneksi askeleet kuuluvat hyvin mökillä. Sen jälkeen fiilis oli välillä hieman vainoharhaista)

Niin kuin kunnon juhannukseen kuuluu, mökillä parveili taas puoli sukua. Kukaan ei onneksi onnistunut säikyttämään Anttia karkuun, ei edes äidin kummisetä, joka yritti väittää meitä aviopariksi. Taisi suurin osa väestä päätyä lopulta toteamaan, että on mun pojusta johonkin. Antti valitettavasti onnistui sairastumaan, ja heräsi viimeisenä aamuna kurkku ja pää kipeinä. Nyt on sitten kostautunut mullekin kaikki yhdessäolo.

Olipas veltto viikonloppu. En saanut edes tiskattua. Enkä piirettyä, niin kuin alun perin piti. Enkä ladattua aikaisempia uusia piirrustuksia nettiin. Nyt on tunnen itseni hieman turhaksi.

Vaatteita sain onneksi korjattua, ja pöydän vetolaatikon, joka on pitkään repsottanut ärsyttävästi.

Huomenna pitäisi alkaa vääntää presentaatiota töissä. Ihan mukavaa hommaa muuten, mutta minun pitäisi havainnollistaa ymmärrettävästi kaavioita, joiden sisältöä en itsekään aivan täysin ymmärrä. Tiedän, että homma selkeytyy, kun palaveeraan tarpeeksi asiaan perehtyneiden kanssa, mutta ajatuskin hieman väsyttää. Maanantai ja aivotyö eivät sovi yhteen. Puhdistamoakin pitäisi tehdä eteenpäin, mutta olen jumissa ärsyttävän after effects -ongelman kanssa. Mahtava internetkään ei ole osannut auttaa, joten olen voimaton.

Antti on poissa viikon ja tunnen olevani hyvin säälittävä, koska olen heti aivan ikävissäni jos tyyppi ei ole paikkakunnalla. Täytyy ryhdistäytyä.

Piristykseksi kokosin yhteen viimeaikojen suosikki konemusiikkikappaleeni. Elektronisessa äänimaailmassa kun on sitä jotain, joka on kovasti vedonnut jo jonkin aikaa, varsinkin hieman tummasävyisempien yhtyeiden puolella. Tässä näitä:

Covenant - Ritual Noise
Ihastuttava yhdistelmä rytmijumputusta, suuria äänimaisemia ja puhdasta, synth pop -henkistä laulua.
Syrian - Orion Shall Rise
Pahiksen kuuloinen konerymistely, ihastuttavat meininki.
Front Line Assembly - The Storm
Kumiseva, suuri, mielenkiintoinen äänimaisema. Tässä ei valittettavasti soundit ole parhaimmillaan.
IWR - Going Mental
Suureellista jumputusta, kivoja tuomionpäivän tunnelmia.
Blutengel - Bloody Pleasures
Ja kaikki gootit tanssilattialle! Ah tuota saksa-aksenttia.
Punto Omega - Mundo De Mentiras
Uusin tuttavuus. Erityisesti tämän kappaleen melodia ja meininki veivät mukanaan. Tämähän on melkein yhtä hyvää kuin metalli!
Ulver - Preface + Ante andante + Comedown + Surface
Svidd Negerin soundtrack on uusin ulver ihastumiseni. Voiko tästä tunnelmallisemmaksi enää mennä? (ok, ulver ei ole aina 100% elektronista, mutta enemmäkseen perinteiset instrumentit on muuttuneet sähköisiin)
Super8 and DJ Tab - Helsinki Scorchin
tässäpä trance soundi johon olen ihastunut.
Kirlian Camera - Coroner's Sun
jotain aivan muuta. Popimpaa, heleällä naisäänellä laulettua tavaraa.
mind.in.a.box - Change
Edelleen suurin suosikkini konemusiikkibändeistä. Kappaleissa on se aivan oma fiilis.

...vaan loma ei, mutta iloinen olen silti. Kouluhommat alkoivat käydä kunnon päälle lukuvuoden lopun lähestyessä, ja viimeiset päivät puursinkin vuorokauden ympäri hommia, jotta kaikki suoritukset olisivat kasassa ja tehtävät palautuskunnossa. Opiskelu ovat jo puolivälissä, ensi syksyllä olenkin jo kolmatta vuosikurssia.

Tässä keväällä ehti olla ensimmäinen työharjoittelukin, jonka suoritin OSG Digitalilla. Aluksi vähän hermostutti, että miten käy kun tämmöinen aloitteleva ummikko pistetään oikeaan yritykseen tekemään töitä, mutta hyvinhän ne harjoittelukuukaudet sujuivat. Itse asiassa haastetta tuntui olevan toisinaan liian vähän, sillä osa päivistä meni vain istuskellessa, kun kunnon tekemistä ei riittänyt. Digital toteutti paljon töitä alihankintana, ja suurten asiakkaiden töiden suunnitteluun meitä harjoitelijoita ei haluttu sotkea. Onneksi kaikki aika ei kuitenkaan valunut hukkaan, vaan monenmoista hommaa kertyi päivien varrella. Osallistuin kuvittamiseen, nettisivujen layoutien ja bannerien tekemiseen, pakkaussuunnitteluun, sivujen päivitykseen, logosuunnitteluun ja lisäksi pakersin erään suuren Flash-animaation kimpussa. Flash meinasi aiheuttaa minulle useammankin suuren hermoromahduksen, mutta ainakin opin kaiken kyseisen ohjelman aiheuttamista ongelmista ja niiden ratkaisuista.

Olin jo asennoitunut loikoilemaan kesän, mutta sitten sainkin täysin odotusten vastaisesti kesätöitä. Päädyin Turun yliopiston RoSA labiin visuaaliseksi suunnittelijaksi ja tämän työn parissa menee odotettavasti koko kesä. Kurssikaverini on ollut vuoden samassa paikassa töitä, ja sitä kautta sain itse kuulla paikasta. Teen töitä tuntipalkalla, eli saan onneksi melko pitkälti kontrolloida omia työaikojani. Tämä on lisäksi ensimmäinen työpaikkani ikinä, jossa saan käyttää omaa työhuonetta! Ei tässä voi kuin olla tyytyväinen. Töiden lisäksi teen koululle hommia Puhdistamo-projektin parissa. Taideakatemialta tilattiin Turun uuteen vedenpuhmistamoon animaatio näytettäväksi yleisökiertokäynnillä, ja tehtävä lankesi digital artsin toteutettavaksi. Animaatio itsessään on enimmäkseen tehty, mutta jälkikäsittelyyn ja viimeistelyyn tarvittiin tekijää, ja päädyin mukaan, koska olin jo aikaisemmin ollut mukana hahmosuunnittelijana. Sinne meni laiskotteluskesä.

Olen kuitenkin toiveikas, että aikaa riittäisi muuhunkin. Toivottavasti kesästä tulee hyvä.

On taas sellainen olo, että pitäisin mielelläni tiiviimmin päiväkirjaa, miksei vaikka livejournalin muodossa. Nämä yritykset ovat tosin kaatuneet aikaisemminkin, sillä jostain syystä minulla ei ole päiväkirjausgeenejä. Saapa nähdä...

Viimein sain kirjattua ylös muistoja Barcelonan matkasta. Olen ollut kaikki illat niin kiireinen erään kuvitustyön kanssa, että kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, kuten hieman kaikki muukin. Nyt  päätin vetää henkeä ja lopultakin istuutua journalin ääreen.  

Tekisi vain mieli kömpiä takaisin nukkumaan, mutta työharjoittelusta ei viitsi lusmuilla. Mikään ei tee niin kipeää, kuin vääntäytyä toisen lämpimästä kainalosta aikaisin aamulla ja pyöräillä töihin hyytävän viiman halki rättiväsyneenä. Matkustelu vie voimat ja kipeyttää jalat, mutta onneksi takana on muutoin hyvä reissu. Kirjoitan matkakertomusta Barcelonasta heti kun saan valokuvat Helenalta...ja heti kun saan nukkuttua univelkani kunnolla pois...